— Maijavilhelmiina

Koulun ulkopuolella on aina kaikkea pientä säätöä ja aktiviteettia. Joskus joku ehkä saattaa väkisin raahata baariinkin. Meidän luokkalaiset on kaikki tosi mukavia ja vietetään usein porukalla iltaa ja käydään leffassa tai muuten vaan hengaillaan. Koska meitä on neljä suomalaista tyttöä meidän maisteriohjelmassa (plus yksi vaihto-oppilas Aalto-yliopistosta, eli tällä hetkellä yhteensä viisi), pidetään me välillä hauskaa myös ihan suomalaisten kesken. Silleen on helpompaa päivitellä muun muassa Suomen tapahtumia, kuten Paavo Väysysen presidenttiehdokkuutta ja Jussi ja Saana Parviaisen avioliiton viimeisimpiä käänteitä. Emilille tiedoksi, että katsoin Yle Areenasta viimeisimmän Pressiklubin, jossa Akuliina, nykyiseltä nimeltään Atlas, Saarikoski esitti rakentavaa kritiikkiään. Yleisestikin on mun mielestä hieno juttu, että suomalaisia laatuohjelmia, kuten Nelosen Maria!-showta, voi katsoa netistä. Pysyy paremmin kärryillä siitä, mikä Suomessa on pinnalla. Hesari kun tuppaa olemaan niin pinnallinen uutisoinnissaan.

Tanskalainen Veto esiintymässä yhdessä Göteborgin parhaimmassa keikkamestassa, Pusterviksbarenissa.

Kuten jo aiemmin saatoin jossain kirjoituksessa mainita, Göteborgissa on järjestetty opiskelijaliikunta todella mallikkaalla tavalla: Paikalliset ylioppilaskunnat (Göteborgin yliopisto ja teknillinen yliopisto Chalmers) omistavat yhdessä kaksi kuntokeskusta, joissa molemmissa on hyvät kuntosalit ja kaikki mahdolliset ryhmäliikuntatunnit Afrotanssista Zumbaan. Vuoden jäsenyys opiskelijalle maksaa noin 250€, eli kuukausitasolla toi on jotain parin kympin luokkaa. Ei paha. Lisäksi oon jo tavannut mukavia tyyppejä siellä jumppaillessa ja on aina kivempi mennä tunnille, kun on joku, jonka kanssa voi huhkia. Tässä ihan meidän kämpän lähellä, ehkä kilometrin päässä, on kapungin urheilupuisto jalkapallokenttineen kaikkineen. Siellä menee paljon lenkkipolkuja, joita oon käynyt kartoittamassa aina sään salliessa. Muutenkin tää meidän alue on tosi rauhallista ja täällä on hyvä liikuskella. Täytyypä pistää To Do -listalle lähialueen valokuvakierros – asuntoesittely on myös tulossa mitä pikimmiten!

Pikkuinen lampi mun kävelylenkin varrella.

Eräänä päivänä satuttiin hengailemaan kämppis-Lauran kanssa päärautatieaseman tienoilla. Ihmeteltiin, kun siinä oli pari poliisiautoa pysäköitynä jalkakäytävälle, mutta ei kiinnitetty asiaan sen enempää huomiota. Oltiin vähän eksyksissä, joten mä jatkoin nenä kiinni kartassa meidän paikantamista. Mutta sitten Laura huudahti: “Hei kato, Silvia!”. Eihän se mikään Silvia ollut, vaan Vickan! Ja Daniel myös! Ne tuli junalla, hengaili siinä meidän vieressä hetken, hymyili ja vilkutti ja hyppäs mustaan autoon. Kumma kyllä, huomattiin ne poliisiautot, mutta kolmen mustaa valtion ajokkia parkkeerattuna peräkkäin siinä vieressä meni meiltä jotenkin ohi…Seuraavan päivän lehdestä luettiin, että ne oli Göteborgissa matkalla, jonka kaupunki oli antanut parille häälahjaksi.

Arvatkaa kuka on toi sliipattu äijä hyppäämässä auton kyytiin? No sehän on Danny! Vickan livahti niin nopeasti, etten ehtinyt kaivaa kameraa.

Ja sit vielä yks pikku juttu…Heti mun tänne muuton jälkeen kaupungissa alkoi kuhista: Kaupungin edustalla etsittiin venäläistä sukellusvenettä, NASAn satelliitti meinasi tippua Etelä-Ruotsiin, Systembolaget alkoi suunnitella kotiinkuljetuspalvelua. Ja oli yhet bileet, jotka loppui pommiuhkaan. Pienet viattomat taidebiennaalin avajaiset, jotka loppui ennen aikojaan. Bileet järjestettiin Röda Sten -nimisessä taidehallissa hieman keskustan ulkopuolella. Puoliltaöin esiintymislavan viereen tuli pari järjestyksenvalvojaa ja lavalle kapusi nainen. Heitin läpällä “Nyt meidät häädetään näistä bileistä!” Kuinka oikeassa olinkaan. Poistuminen sujui mallikkaasti, eikä paniikkia syntynyt. Seuraavan päivän lehti tiesi kertoa, että neljä oli pidätetty. Spekulaatioita on vellonut pidätettyjen motiiveista ja varsinaisen pommiuhan kohteesta (Röda Sten sijaitsee joen halkaiseman kaupungin etelä- ja pohjoisosat yhdistävän Älvsborgsbro-sillan alla). Mutta mene ja tiedä. Elossa ollaan.

Poliisin eristysnauhaa Röda Stenin ympärillä. Kuvan yläosassa Älvsborgsbron.

On kaikki eri tavalla.

Yleensä Suomi ja Ruotsi mielletään kulttuuriltaan melko samanlaisiksi maiksi (tai ainakin itse olen niin ajatellut, kuuluvathan molemmat maat samaan kulttuuriseen vyöhykkeeseen). Viime viikkojen kuluessa on kuitenkin tullut todistettua, että monet asiat on täällä kuitenkin tehty ihan pikkuisen eri tavalla. “It is the little things that count…” – vai miten se nyt oli? Alla muutamia esimerkkejä:

Kuinka päivämäärät kirjoitetaan
Kuinka kerrokset rakennuksissa on numeroitu
Etäisyydet (ruotsalaisten puheissa toistuu usein sana mil, joka ei siis tarkoita mailia, vaan vastaa noin kymmentä kilometriä)
Mistä ovesta bussin kyytiin voi nousta
Jos olet alakerrassa ja haluat mennä hissillä ylös, hissi tilataan painamalla nappulaa, joka osoittaa alakertaan, eikä yläkertaan

Ruoka täällä on ihan syötävää muutamia poikkeuksia lukuunottamatta. Valion maitoa ja Fazerin ruisleipää saa kaupasta, joten nälkää täällä ei tarvitse nähdä. Yllättävää kyllä, hedelmät ja vihannekset on täällä mun mielestä jopa hieman huonompilaatuisia kuin Suomessa ja nää käyttää paljon enemmän eineksiä. Lisäksi monia meidän tuoretuotteista saa täällä ainoastaa pakasteena. Menetpä Suomessa mihin tahansa vähän isompaan ruokakauppaan ja jokaisessa on varmasti oma kalatiski (en kommentoi tässä sen enempää kalan laatua), täällä kalatkin on tungettu pakastealtaaseen. Onneksi kaupungista löytyy mainio kauppahalli, sekä erillinen kalakauppahalli nimeltä Feskekörka. Sieltä irtoaa meritursaat hyvään hintaan. Ja mainittakoon vielä lyhyesti, että jopa Helsingin Ylioppilasaukion UniCafé:ta on tullut ikävä: Täällä nimittäin otetaan omat eväät kouluun. En edes viitsi aloittaa ruotsalaisista makkaroista.

Ruotsalaiset tykkää pehmeistä sängyistä. Ekat pari viikkoa meni selkää totutellessa. Kiinassa tuli valitettua liian kovista sängyistä. Nyt on homma kääntynyt päälaelleen.

Ruotsiakin on tullut puhuttua. Koulussa puhutaan englantia, mutta vapaa-ajalla yritän asioida toisella kotimaisella niin paljon kuin mahdollista. Välillä on laiska fiilis ja menee englannilla, mutta yllättävän paljon passiivinen kielitaito on kehittynyt jo ihan lyhyessä ajassa. Ja päädyinhän eräänä iltana myös selittämään kevyitä aiheita, kuten Suomen poliittista tilannetta ja viimeisimpien hallitusneuvottelujen käänteitä ruotsiksi…

Kuvassa perus-ilta Göteborgissa meidän keittiöstä nähtynä:
aurinko laskee, tuulee ja vettä tulee kuin painepesurista ikkunaan

Säästä ehdinkin tuolla jo aiemmin hieman marista. Tosiaan, jos tekee mieli lähteä auringon perässä opiskelemaan tai vaihtoon, kannattaa ottaa se lippu mieluummin Balille kuin tänne. Ekoina viikkoina ei huvittanut poistua kotoa muuten kuin pakon edessä. Viimeiset pari viikkoa oli hieman parempi tilanne: aurinko paistoi ja saattoi olla satamatta kokonaiset neljä päivää peräkkäin. Sekin ilo tosin päättyi viime sunnuntaina. Sen jälkeen ollaan taas palattu vallitsevaan säätyyppiin. Ja mitä paikallisia on uskominen, meno jatkuu samana läpi talven. Jes! No, onneksi bongasin maaanantaina paikallisesta 2nd hand -kaupasta maailman hienoimmat punaiset kumpparit.

Taisi olla vasta toinen koulupäivä, kun opin eräällä luennolla Volvon keskeiset arvot: Laatu, Turvallisuus ja Ympäristöystävällisyys. Keskeisenä asiana voisin nostaa esiin tuon turvallisuuden, joka tuntuu olevan koko kansakunnan tarkein huoli. Täällä ei nimittäin voisi juosta auton alle, vaikka haluaisi. Älkää käsittäkö väärin: liikenneturvallisuus on hieno asia, mutta täällä se on vedetty vähän liiallisuuksiin. Siinä missä kiinalaiset ajoi täysiä päälle, täällä kaikkialla on nopeusrajoituksena 30 km/h ja autot alkaa hidastaa 100 metriä ennen suojatietä. Joku raja.

Ottakaa mallia tästä esimerkkikansalaisesta, joka on virittänyt autonrenkaan aitaan,
ettei kolaroisi arvokasta menopeliään tai aiheuttaisi törmäyksellä henkilövahinkoja

Meidän koulun/laitoksen motto. Vapaasti käännettynä se menee jotenkin näin: “Taide ja oppiminen antavat hyväntahtoisuutta ja kunniaa.”

Jos nyt jotain kiinnostaa, niin pöllin Wikipediasta pari faktaa tätä hommaa pohjustamaan: Göteborgin yliopisto on yksi Ruotsin suurimmista, opiskelijoita on semmoiset 27 000. Tiedekuntia on 9 ja laitoksia yhteensä 46. Merkittävimmistä alumneista mainittakoon muun muassa Håkan Hellström. Meidän maisteriohjelma sijoittuu kahden tiedekunnan alaisuuteen (Faculty of Fine Arts ja Faculty of Business, Economics and Law). Meidän pääasiallinen opinahjo on HDK, eli Högskolan for Design och Konsthantverk, joka on laitos Fine Artsin alaisuudessa. HDK on itseasiassa yksi koko Ruotsin vanhimmista korkeakouluista. Täällä siis pitäisi pakertaa pari vuotta.

Tänään alkoi siis toinen viikko koulua. Meidän maisterikurssilla (Master in Business&Design) on semmoiset reilu 20 opiskelijaa. Noin puolet on ruotsalaisia ja loput on sitten tulleet vähän mistä sattuu; on Jenkeistä, Itävallasta, Virosta, Kreikasta, Hollannista, Briteistä, Saksasta. Ja tietty Suomesta. Meitä suomalaisia taitaa olla ryhmässä toiseksi eniten, 4 kappaletta. Porukkaa on valikoitunut kahdesta eri suunnasta: kauppatieteilijöitä (lähinnä pääasiallisesti markkinoinnin opiskelijoita) sekä design-opiskelijoita eri aloilta (teollinen muotoilu, graafinen suunnittelu, tekstiilitaide). Ja sitten on tietenkin tämmöisiä kuin minä, joilla ei ole suoraa pätevyyttä, mutta kirjoitti niin loistavan hakemuksen, että pääsi sisään.

Kurssit täällä käydään muutaman viikon mittaisissa pätkissä tai vuoroviikoin, ja lähes koko ajan ollaan yhdessä meidän oman maisteriporukan kanssa. Viime viikolla alkoi tieteen filosofian kurssi ja tänään alkoi kaksi kurssia, joista toiselle osallistuvat kaupallisella puolella aiemmin opiskelleet (syventävä kurssi designiin) ja vastavuoroisesti toiselle aiemmin taiteellisen koulutuksen saaneet (syventävä kurssi liiketaloudessa).

Opiskelujen rakenne ja metodologia poikkeaa aika radikaalisti siitä, mihin itse ole aiemmin Suomessa tottunut. Kaikki tehtävät tehdään täällä ryhmissä. Kaikki. Ryhmiin on aina jaettu sekä design- että business-puolen edustajia ja eteen heitetään tehtäviä, joihin tulisi yhdessä kehittää joku ratkaisu. Tehtävät on kuitenkin usein tarkoituksella hyvin epäselviä, joten usein ensimmäinen tapaaminen ryhmän kanssa kuluu siihen, että määritellään yhdessä, miten tämä tehtävä ymmärretään ja kuinka sitä lähdetään ratkaisemaan. Sinänsä ihan fiksua, tuskin työelämässäkään kovin selkeitä speksejä annetaan.

Koska kaikki työt tehdään ryhmissä ja esitetään kurssin ohjaaville lehtoreille ja muulle ryhmälle aina kurssin päätteeksi, kursseista ei koskaan anneta numeerisia arvosanoja. Käytössä on ainoastaan arvosanat “Hyväksytty” ja “Hylätty”. Opettajilta saa yleensä listan suositellusta kirjallisuudesta tai vaihtoehtoisesti opiskelijoiden käsketään itse löytää relevantti kirjallisuus. Kirjalisuutta ei kuitenkaan tentitä yhdelläkään kurssilla. Lukeminen on siis omalla vastuulla, mutta kostautuu ryhmätöissä, jos läksyjä ei ole luettu.

Tänään alkoi siis omalta osaltani syventävä perehtyminen designiin. Kurssin aikana tutustutaan designin eri aloihin (arkkitehtuuri, muotoilu, graafinen suunnittelu) ja tutustutaan tuotteen valmistusprosessiin suunnittelijan näkökulmasta valmistukseen asti. Kurssi vaikuttaa todella mielenkiintoiselta ja opintokäyntejä on luvassa useampikin. Tunnelmaan virittäytymisen tueksi kaikki kurssilaiset esittelivät itsensä image boardin avulla. Eteen kaadettiin kasa lehtiä ja kukin kasasi itseään kuvaavia kuvia ja sommitteli ne isoksi julisteeksi. Julisteen valmistuttua annettiin tiukka 2 minuuttia aikaansaannoksen esittelyyn. Alla vilaus omasta teoksestani valmiina. Olin tyytyväinen lopputulokseen, ensimmäinen luova tuotokseni!

No niin ja hejssan allihopa! Terveiset Göteborgista. Ajattelin alkaa taas kirjotella ajatuksiani tänne blogin puolelle, tänne on helpompi kirjoittaa kuulumisia suuremmalle yleisölle ja kertoa  omista fiiliksistä täältä naapurista.

Ja jotta mikään ei jäisi käsittelemättä, aloitan alusta. Ja jotta alku olisi ollut mahdollisimman vaikea, lento Helsingistä tänne oli tietenkin peruttu. No eihän siinä mitään. Kööpenhaminan lentokentällä on hyviä kauppoja. Saavuin siis tänne tasan kaksi viikkoa sitten maanantaina. Pari viikkoa on kulunut melko nopeasti tänne kotiutuessa. Paikallinen IKEA on tullut tutuksi ja olen yrittänyt ravata kaupunkia ympäri ratikoilla, joita menee lähes yhtä usein kuin metroja. Wikitravelin artikkelin mukaan Göteborgissa onkin Pohjoismaiden laajin raitiovaunuverkosto, asukkaita noin vajaa 500 000 sekä Pohjoismaiden suurin satama.

Lisäksi yksi asia, joka tuntuu olevan Göteborgissa ihan omaa luokkaansa muihin Pohjoismaihin verrattuna, on sää: En ole halunnut kävellä kaupunkia ympäri ottamassa kuvia siitä syystä, että täällä tuntuu satavan joka #€/&€?”= päivä. Oikeesti. Ja jos ei sada, niin ainakin tuulee kovaa. Usein sekä sataa että tuulee yhtä aikaa. Tämän seurauksena kämpän ikkunat helisee ja ikkuna näyttää siltä kuin joku pesisi sitä painepesurilla. Linnutkin lentää takaperin.

Mutta täällä siis kaikki hyvin. Yritän ryhdistäytyä ja alkaa kirjoitella tänne kuulumisia. Ja kertokaa te myös omianne. Laittakaa kommentteja tai meiliä.